Vikasietotilan toinen suuri pornojakso suuntaa katseen tulevaisuuteen. Onko OnlyFans perustavanlaatuisesti uudenlainen mahdollisuus seksityölle vai lähinnä samaa vanhaa vallankäyttöä uudessa paketissa? Mikä muuttuu, jos pornografian tekemiseen osallistuu ainoastaan tietokoneohjelmia eikä lainkaan ihmisiä? Kenellä on valta päättää, millaista pornoa netissä levitetään ja miksei siitä ole helppo saada selkoa? Pidämme tämän jakson jälkeen pienen julkaisutauon ja palaamme vielä…

Kaikki mikä on mahdollista hoitaa tehokkaasti (tietokoneella), kannattaa hoitaa tehokkaasti (tietokoneella). Vikasietotila esittelee omat vinkkinsä muistiinpanojen, lukemistojen, tehtävälistojen ja muiden informaatiotarpeiden hoitamiseen minimaalisella vaivalla ja maksimaalisella hyödyllä. Mutta: entä jos kyseessä onkin peli, jossa ainoa voittava siirto on pelaamatta jättäminen? Ja miksi Kari Haakana väittää kivenkovaan, että agilesta on tullut uskonto?

Generatiivisilla malleilla luotuja tekstejä tekstejä, ääniä, kuvia ja videoita pursuaa nyt joka paikasta. Onko ennennäkemätön tietokoneavusteinen luovuus pelkästään positiivinen asia vai unohtuuko hassuista kuvista intoillessa kenties jokin piirre, jonka takia intoilua pitäisi vaimentaa? Minkä takia neuroverkoista puhuttaessa kielenkäyttö lipsahtaa helposti mystiikan puolelle? Vikasietotila asettaa podcastaajien omat neuroverkot (aivot, tarkoitan aivoja) kilpailemaan keskenään ja synnyttää ajatuksia,…

Periaatteessa internetiin mahtuu rajattomasti tavaraa, mutta silti entistä harvempi palvelu lupaa käyttäjälle äärettömästi kaikkea: tallennustilaa, siirtokapasiteettia tai muuta kivaa. Mistä se johtuu?

Miksi missasimme äänikirjojen nousun? Ihan justiinsa äsken eli kuusi vuotta sitten pohdimme, millaisia ihmeellisiä asioita e-kirjojen nousu mahdollistaa. Tavallaan olimme oikeassa: ATK mullisti kirjallisuuden, mutta toisesta päästä kuin arvelimme, sillä helppokäyttöisyys kiinnostaa ihmisiä huomattavasti enemmän kuin kokeilevuus. Mutta mitä tästä kaikesta seuraa?

Mitä on shitposting? Kysymys oli niin vaikea, että sitä vastaamaan piti kutsua alan ammattilainen eli Toivo Haimi (@toivohaimi). Soppaan heitetään määritelmiä – ”se on postaamista postaamisen vuoksi” – ja käydään vaativaa älyllistä painia: onko Elon Musk enempi shitpostaaja kuin Donald Trump vai päihittääkö Liam Gallagher molemmat? Voiko yleensäkään rennosti julkaista internetissä asioista just for shits…

Jos tahtoo tietää, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat, löytyykö vastaus itse kunkin hakuhistoriasta? Suostuvatko podcastaajat kertomaan, mitä heidän Google-hakuihinsa sisältyy (spoileri: kaksi ei suostu, yksi suostuu)? Tai ehkä alitajuiset ahdistukset, hirvittävimmät halut ja noloimmat tunnustukset löytyvätkin nimettömiä keskustelualueita perkaamalla. Vikasietotila testaa hypoteesin, Kari mainitsee sanan mammuttifistaus. Kaksiosaisen jakson jälkimmäisellä puoliskolla keskustellaan siitä, onko low code -työkaluista…

Metaversumin pitäisi olla seuraava automaattisen tietojenkäsittelyn Iso Juttu™ (näin kylillä puhutaan), mutta Vikasietotilan troikka ei ole ajatuksesta täysin vakuuttunut. Kyllä irkkaamalla pärjää ihan yhtä hyvin! Riittääkö raudassa laskentateho ja kaapeleissa bittivirta? Ja sitä paitsi tämä kaikki tuoksahtaa Mark Zuckerbergin epätoivoiselta yritykseltä kaapia lisää rahaa uusilta liiketoiminta-alueilta. Täydellistä tuomiota emme silti langeta, vaan jopa Kari ”pitkittäminen…

Missä ovat isot ja innostavat visiot tulevaisuudesta? Vikasietotila pohtii futurismin väitettyä alennustilaa ja esittää useita hypoteeseja latteudelle. Ehkä ohjelmistot söivät maailman ja samalla myös huomion, kenties tulevaisuuskuvissa ei ole tarpeeksi vaaratilanteita ja räjähdyksiä (kyllä, tämä on Karin analyysi) tai sitten ne ovat vain liian hahmottomia.