Aika ajoin kansan syvät nörttirivit nousevat sortovaltaa vastaan ja kysyvät: miksi syydämme julkisen sektorin it-hankintoihin varattuja verorahoja Microsoftin kaltaisille jättiyhtiöille, kun samoilla euroilla voisi ostaa kotimaasta ihan yhtä hyviä (tai parempia!) avoimen lähdekoodin toteutuksia?

Miksi ikäihmisillä on vaikeuksia käyttää nykyteknologiaa? Onko syy heissä itsessään, laitteissa vai koko yhteiskunnassa, joka pakottaa kaikki digitaalisten palveluiden pariin? Vikasietotila-podcastin uusi jakso etsii vastauksia näihin kysymyksiin.

Roni ”rolle” Laukkarinen on jo hyvän aikaa kokeillut, millaisiin temppuihin pystyy kielimalli, jota ajetaan omalla tietokoneella. Kyllä, kaikkia tekoälyjä ei ole pakko ajaa OpenAI:n, Googlen tai Microsoftin palvelimilla, vaan pienellä tuunauksella jopa kotikone pystyy nykyään aikamoisiin temppuihin.

Varoitus: tämä podcast-jakso saattaa estää tulevaa superälyä rankaisemasta sinua. Tai sitten ei. Vikasietotila sukeltaa tekoälykeskustelun syvään päätyyn, jossa kaikki ovat varmoja siitä että ihan kohta saavutetaan singulariteetti mutta kukaan ei tiedä, seuraako siitä helvettikeikka vai maanpäällinen paratiisi.

Onko sama asia surra romaanihenkilön kuolemaa ja neuroverkko-ohjelman sammuttamista? Jo Elizan ajoista asti osa ihmisistä on tuntenut, että tietokoneohjelmat ovat enemmän kuin pelkkää koodia, että niissä on jotain erityislaatuista. Kielimallien myötä tämä ilmiö on voimistunut entisestään. Vikasietotila selvittää, millaiset psykologiset voimat vaikuttavat tämän ilmiön taustalla ja millainen vastuu kielimalleja kehittävillä yhtiöillä on toimistaan.