Toimiiko tekoäly kuten radioaktiivinen merkintäaine, joka leviää ja saastuttaa kaiken, mihin se koskee? Tai: pitäisikö sen toimia niin, eli onko syytä merkitä ja eritellä kaikki sellaiset tekstit, kuvat ja ääänet, jotka on luotu generatiivisilla tekoälyillä?

Onko automaattisen tietojenkäsittelyn aika vihdoin täällä, kun erilaiset agenttisoftat pääsevät käyttämään tietokoneita ihmisten puolesta? Kolmikko pohtii, onko ATK:sta tullut omaa häntäänsä syövä ourobouros vai onko kuitenkin niin, että unelma autonomisesti ihmisten ongelmia ratkovista tietokoneista on edelleen muutaman askeleen päässä?.

Entäpä jos kielimalleja ei käytettäisikään siihen, että tehdään samanlaisia ohjelmistoja kuin aina ennen, vaan mietitään, mitkä perusolettamukset ohjelmistoprojektien muuttumattomista totuuksista voidaan nyt unohtaa? Vikasietotila tarkkailee AI-avusteisen koodaamisen niitä puolia, jotka tuppaavat jäämään ”enemmän ja nopeammin” -puheen jalkoihin.

Kun lukee teknologia-alan isoimpien pomojen viimeisen 30 vuoden aikana julkaisemia tekstejä, niistä hahmottuu selkeä kehityskaari.

Jos olet viime aikoina ollut huomaavinasi, että kielimallit muuttuvat samaan aikaan sekä tehokkaammiksi että kalliimmiksi, olet oikeassa.