Tekijä: Olli Sulopuisto

Tietokoneohjelmien historiaa on nykyään helppo uudelleenelää, koska emulaattorit ovat levinneet laajalle – moni niistä pyörii suoraan selaimessa ja rautauskollisempaa matkimista toivovat voivat hankkia FPGA-versioita vanhoista laitteista. Riittääkö se bittien menneisyyden elossa pitämiseen? Millaisia ongelmia modernit softat aiheuttavat arkistointi-intoilijoille ja voiko MMORPG:eja oikeastaan edes säilöä?

Raha kiinnostaa podcastaajia niin paljon, että he ovat päättäneet pyytää ohjelmansa kuulijoita maksamaan show’sta. Mistä moinen röyhkeys ja onko sillä tavalla jo ehtinyt rikastua? (No ei.) Ensin kuitenkin keskustellaan siitä, miksi kukaan maksaisi mistään digitaalisesta hyödykkeestä enemmän kuin sentin, mitä ihmettä oikein ovat mikromaksut ja onko niitä kenties jo olemassa.

Kaikki on vaikeaa, kun mittakaavana on koko internet. Vikasietotila pohtii, onko edes mahdollista pyörittää maailmanlaajuista palvelua vai pitäisikö kaikki aina pilkkoa pienempiin, ihmisen kokoisiin osasiin. Lisäksi viisastelua influencereiden ja alustojen välisestä valtasuhteesta (spoiler: ihminen häviää järjestelmälle).

Miksi ihmisten nettikäytöstä seuratessa Panulle tulee mieleen, että tunteita performoidaan koko ajan enemmän? Millaisella randomisti googlatulla artikkelireferaatilla Olli yrittää tällä kertaa selittää sen, ettei internet tee ihmisistä perustavanlaatuisesti eri tavalla mulkvisteja? Miten Kari järjestää erilaiset somepalvelut heikoimmasta vahvimpaan sen perusteella, miten täynnä itseään niiden käyttäjät ovat?

Vikasietotila asettaa vastakkain lohkoketjujen ideologiset ja teknologiset vahvuudet. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän?

Vikasietotila palaa pitkältä tauolta! Ensimmäisessä jaksossa käsittelemme huijauksia.