Tekijä: Olli Sulopuisto

Mikromobiliteetti tai pienliikkuminen – kenties tutumpi englanninkielisenä terminä micromobility – pohdituttaa Vikasietotilan vakioraatia niin paljon, että he kutsuivat podcastin vieraaksi sähköpotkulautaconnoisseur Matias Pietilän. Hänet muuten löytää LinkedInistä ja Instagramista @mjpkaks. Miksi taksi ei tunnu mikroliikkuvuudelta yhtä paljon kuin rikša? Onko olennaista se, löytyykö pienliikuttimesta moottori? Miksi Matias tuntee epäonnistuneensa, jos hän menee työpaikalle skuutilla polkupyörän…

Miten ihmiseen vaikuttaa se, että netissä kaikki on tarkasti mitattavissa ja – mikä tärkeintä – nuo mittarit ovat kaikkien käyttäjien nähtävillä? Vikasietotila paljastaa salatut vaikutusmekanismit, jotka ovat muutakin kuin ”sitä saat mitä mittaat”. 

Tietokoneet ja älypuhelimet eivät muutu käyttökelvottomiksi siksi, että niihin tulisi fyysisiä vikoja. Ne hylätään siksi, että käyttäjä haluaa ostaa uuden laitteen tai vanhan vekottimen käyttistuki päättyy, jolloin uusimmat ohjelmat eivät enää toimi siinä. Mutta näin ei tarvitse olla! Vikasietotila etsii syylliset ja esittelee nipun ideoita sille, mitä viiden tai kymmenen vuoden ikäiselle atk-laitteelle voisi tehdä.

Juuri kun olimme ehtineet tottua siihen, että video internetissä tarkoittaa YouTubea, TikTokia tai Netflixiä, hyppää silmille uusi lyhenne: FAST. Mistä mainosrahoitteiset suoratoistopalvelut oikein ilmestyivät ja onko niissä kyse pelkästään vanhan toimintamallin siirtämisestä internetiin? Ei kai, koska tällä kertaa ohjelmia tarjoavat mm. sellaiset tunnetut mediatalot kuin… ööh, Samsung???

Hetken aikaa näytti siltä, että internet tarjoaa meille rajattomasti uusia – uudenlaisia! – tv-sarjoja, elokuvia ja kirjoja. Vikasietotila jatkaa vuonna 2017 ilmestyneen Täydellinen lista asioista, jotka internet pilasi -jakson hengessä ja Olli yrittää argumentoida henkensä edestä, että paradoksaalisesti netti onkin kaventanut ainakin tietynlaisten asioiden elintilaa; Kari ja Panu ovat jossain määrin skeptisiä.

Jos julkinen internet on synkkä metsä, millainen olisi mukava versio siitä? Tätä pohdimme Maggie Appletonin The Dark Forest and the Cozy Web -kirjoituksen innoittamana.

Sukellamme fonttien ihmeelliseen maailmaan yhdessä vieraamme Jonatan Hildénin kanssa. Miksi fontteja ei saa viedä Iraniin? Ovatko fonttitiedostot Turing-täydellisiä ja miksi se on huono idea? Mikä yhdistää käsin piirrettyjä kirjaintyyppejä ja pikselitaidetta? Panu Räty kertoo Iosevka-fontista ja Kari Haakana on jakson aiheesta niin traumatisoitunut jo etukäteen, että hän keskittyy manifestoimaan gemanalinjoja.

Hoituisivatko hommat paremmin, jos ne tekisi yleiskäyttöisen tietokoneen sijaan sellaisella vekottimella, joka ei sisällä ja mahdollista ylimääräisiä houkutuksia? Vähemmän moniajoa = enemmän keskittymistä vaiko pelkkää teennäistä statuksella elvistelyä (”ooh, minulla on varaa ostaa laite, jolla ei tee juuri mitään”)? Podcastimme jatkaa edellisen jakson jalanjäljissä ja pohtii, onko onnellisen elämän salaisuus siinä, että kirjoittaa muistiinpanot Markdownilla…

Meistä jokaisella on liian tehokas tietokone. Sitä käytetään nettiselaimen pyörittämiseen, videoiden katsomiseen tai taulukkolaskentaohjelmalla graafien piirtelyyn. Ei sellaiseen tarvita useiden satojen tai jopa tuhansien eurojen laitetta! Vikasietotila muistelee 1990-luvulla esiteltyä thin client -mallia, joka tuolloin jäi toiveajatteluksi, mutta jonka henkiset perilliset hallitsevat nyt maailmaa. Mikä on maailmassa muuttunut – prosessoreiden tehot, nettiyhteyksien kattavuus vai ohjelmistotalojen…

Entä jos osa äänikirjan ominaisuuksiksi luulemistamme asioista johtuukin vain siitä, että niitä kuunnellaan huonosti suunnitelluilla laitteilla? Tämä ajatus pamahti podcastaajien päähän, kun Ronja Pahaoja esitti väitteen Twitterissä. Niinpä oli kutsuttava hänet studioon ja pohdittava, miltä osin lukemisen ja kuuntelemisen erot johtuvat – gasp, horror! – siitä että huonosti toteutettujen lukuvekottimien puutteet pannaan kokonaisen mediamuodon eli…