Moderointi eli rajan vetäminen siihen, mitä netissä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa, on monestakin syystä viheliäisen vaikea ongelma. Siinä törmäävät yhteen eri maiden lakikäytännöt, ohjelmistokehittäjän tapa hahmottaa maailmaa loogisesti yksinkertaisten sääntöjen takia, tietokoneohjelmien tekniset rajoitteet, ihmisjoukkojen yhteismitattomuus, oikeus valita asiakkaansa ja useita muitakin kulmia. Vikasietotila lähtee tutkimusmatkalle läpi moderointiviidakon, välineinään vain puhdas järki…

Aiheuttavatko tietokoneet ja älypuhelimet vakavampia riippuvuuksia kuin muut aineet? (Onko kysymys jo lähtökohtaisesti läpinäkyvän epäreilu?) Vikasietotilan troikka analysoi tapoja, jotka kenties erottavat atk:n aiheuttamat riipuvuustilat muunlaisista. Pohdimme, voiko koukuttuminen olla positiivista, miksi kirjoja ei paheksuta samalla tavalla kuin kännyköitä ja sitä, miksi Panu Räty välttelee shakinpeluuta.

Kun ystävä kuolee, tekee siitä mieli kertoa muillekin. Jakaa tuskan, kertoa kaipuusta, ottaa osaa omaisten suruun. Mutta jokin tekee siitä myös hirvittävän vaikeaa ja johtaa helposti väärältä tuntuviin julkituloihin. Vikasietotila vakavoituu aiheen äärelle pohtimaan, miksi näin on.

Miksi kaikki netin aggregaattorit ja markkinapaikat tuntuvat menevän koko ajan huonompaan suuntaan? Yksi mahdollinen selitys on Cory Doctorow’n lanseeraama enshittification eli paskeentuminen. Se kuvaa prosessia, jonka väitettynä seurauksena aikoinaan suositut palvelut alkavat vähitellen viilata linssiin käyttäjiään, kunnes lopulta niistä tulee tyystin kelvottomia.

Vikasietotila pukeutuu punaiseen ja analysoi neuroverkkojen mahdollistamia vallankumouksia turhan usein unohdetusta luokkanäkökulmasta. Ketkä voittavat ja ketkä häviävät, kun kielimallit hoitavat hommat alipalkattujen harjoittelijoiden sijaan? Kuihtuuko journalismi eliittien harrasteeksi, kun generatiiviset mallit suoltavat sisältöä internetiin yötä päivää? Ja kenet Imatran paikallisyhdistys haluaa syrjäyttää puheenjohtajan paikalta?