Tekijä: Olli Sulopuisto

Millaista tuhoa liian reippaasti toimivat tietokoneohjelmat aiheuttavat ihmisten aivoille? Emme puhu aivomädästä, vaan positiivisesta burnoutista ja agenttihulluudesta eli siitä, miten kielimallien kanssa puuhatessa voi tulla sellainen olo, ettei mikään riitä..

Kun tekoäly ”karkaa”, mitä itse asiassa tapahtuu? Tai vielä tarkemmin: voidaanko sanoa, että tekoäly itse päätti tehdä yhtään mitään ja mitä se tarkoittaa vastuukysymysten kannalta?

Tekoälyjen avulla saa liimattua yhteen sellaisia palasia, joiden yhteensovittaminen oli ennen paljon hankalampaa.

Toimiiko tekoäly kuten radioaktiivinen merkintäaine, joka leviää ja saastuttaa kaiken, mihin se koskee? Tai: pitäisikö sen toimia niin, eli onko syytä merkitä ja eritellä kaikki sellaiset tekstit, kuvat ja ääänet, jotka on luotu generatiivisilla tekoälyillä?

Onko automaattisen tietojenkäsittelyn aika vihdoin täällä, kun erilaiset agenttisoftat pääsevät käyttämään tietokoneita ihmisten puolesta? Kolmikko pohtii, onko ATK:sta tullut omaa häntäänsä syövä ourobouros vai onko kuitenkin niin, että unelma autonomisesti ihmisten ongelmia ratkovista tietokoneista on edelleen muutaman askeleen päässä?.